Luonnonmukainen Kavionhoito
Miksi aloin opetella kavionhoitoa itse
Matkani luonnonmukaisen kavionhoidon pariin alkoi noin kaksikymmentäviisi vuotta sitten erään erityisen hevosen kautta. Olin tuonut Virosta pelastamani tamman, jonka tarina on jäänyt syvälle sydämeeni. Hän oli elänyt ensimmäiset seitsemän elinvuottaan yksin, vanhassa navetassa, jossa hänen ainoana seuraanaan olivat lehmät. Tamman kaulassa oli pysyvät arvet rautaketjuista, joilla se oli sidottu paikoilleen lehmien tapaan – ja sen kavioita ei oltu koskaan vuoltu tai hoidettu millään tavalla.
Tamma oli karhunjalkainen ja ventovuohinen, mutta luonteeltaan lempeä ja sydämellinen – hevonen, jolla oli uskomaton elämänhalu. Halusin auttaa häntä parhaani mukaan ja pyysin tuolloin arvostettua kengittäjää katsomaan tamman kavioita. Hän kävikin muutaman kerran ja kengitti hevosen. Uskoin silloin, kuten monet muutkin, että kengitys olisi oikea ratkaisu.
Tamma oli kuitenkin haastava kengitettävä, ja parin käynnin jälkeen kengittäjä kieltäytyi tulemasta enää. Jäin yksin ongelman kanssa – mutta en ollut valmis luovuttamaan. Aloin etsiä tietoa hevosen jalka-asennoista ja kavion rakenteesta. Silloin löysin henkilön, joka oli perehtynyt kengättömään kavionhoitoon. Hän opasti minua kirjeitse, puhelimitse ja valokuvien avulla – aikaan, jolloin ei ollut Skypeä eikä sosiaalista mediaa.
Tämän ohjauksen myötä aloin opetella kavioiden vuolua itse. Opin lukemaan kavion muotoa, seuraamaan kasvun suuntaa ja tasapainottamaan jalan rakennetta luonnon ehdoilla. Tamma alkoi parantua. Hänen jalka-asentonsa kohenivat vähitellen, liikkuminen muuttui kevyemmäksi, ja sain pitää hänet luonani monta onnellista vuotta lisää.
Tämä kokemus muutti kaiken. Siitä lähtien olen ollut vankkumaton kengättömyyden ja luonnonmukaisen kavionhoidon puolestapuhuja – ei ideologian vuoksi, vaan siksi, että olen omin silmin nähnyt, miten suuri vaikutus oikealla hoidolla voi olla hevosen hyvinvointiin.

Luonnonmukainen kavionhoito oli tamman pelastus.